sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Morris ja kaverit

Ompelukone on viettänyt kuuman kesän kaapissa, mutta kangasvarasto on karttunut jonkin verran.

Eilen otin Eurokankaasta mukaan reilun kilon verran Sandersonin Honeysuckle-sisustuskangasta. Noin neljän metrin hyvälaatuinen pala maksoi 31 euroa. Näiden kankaiden normaalihinnat taitavat lähteä 40 eurosta / metri, joten palaa oli vaikea vastustaa. Kuosi on William Morrisin yhtiön tuotantoa ja muistuttaa suosittua Fruit-kuosia: runsaat kukat ja lehdet kiemurtelevat kermankeltaisella taustalla. Suunnittelija on Williamin tytär May Morris, vuonna 1883. Huomattavan yksinkertainen kuosi ei ehkä yllä ihan mestarin itsensä tasolle, mutta varsin viehättävä ja käyttökelpoinen kangas yhtä kaikki. Kuusama oli suosittu kukka viktoriaanisessa taiteessa.


Yksityiskohta kankaasta.

Tästä palasta riittää sitten enemmänkin askarreltavaa. En ole varsinainen Morris-fani, mutta tunnistan kyllä näiden kuosien viehätyksen. Ompeluhommien lisäksi tätä voisi käyttää esimerkiksi laatikoiden päällystämiseen.

Keväällä Lontoon Victoria & Albert -museo myi Morrisin kuosien mukaan kaiverrettuja intialaisia puuleimasimia. Ostin yhden ja tunnistin sen vasta kotona Fruit-kuosin sitruunoiksi (tai sukaateiksi?), vaikka minulla oli aikoinaan Fruit-kuosinen sänkypeitto useita vuosia. Jotenkin ajattelin toiveikkaasti, että tämä esittäisi kaakaopapuja tai edes manteleita. Mutta sukaattisitruunatkin kelpaavat hyvin.


Leimauspinta on käsitelty valkealla värillä.


Nurja puoli.

En tiedä toimiiko leimasin oikeasti kankaanpainannassa, mutta olen hieman harmissani, että tyydyin vain tähän yhteen. Kyseessä oli kaiketi erikoiserä, eikä näitä saa edes museon muutoin runsaasta nettikaupasta.

Eurokangas oli muuten jo vaihtanut pellavapalalaariin villakankaat, ja pellavat oli karkoitettu alalaatikkoon. Ja kesähän on vielä kauneimmillaan!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Eläimiä vankilassa 2013



Apua, meitä pidetään täällä vankeina! Nuoria lumileopardeja.

Tämän vuoden Korkeasaaren retki on suoritettu. Eläinkanta kalterien takana on aika lailla ennallaan. Paviaaneja ei näkynyt, viime vuonna tulleet pesukarhut taas näyttävät kotiutuneen hyvin ja ovat vilkkaita puuhailijoita. Luonnonvaraisten lintujen määrä ja lajikirjo tuntuu lisääntyvän vuosi vuodelta. Juuri nyt saari on täpötäynnä hautovia hanhia, lokkeja ja meriharakoita. Pesät ovat vilkkailla kulkureiteillä, ja äkäisesti jälkikasvuaan puolustavista hanhista varoitetaan pienillä kolmiomerkeillä ympäri saarta. Toinen hanhiemoista hautoo höyhenillä vuoratussa pesässä ja toinen istuu metrin päässä vartiossa. Kokonaisuudessaan saaren linnut käyttäytyvät kuitenkin varsin sivistyneesti ja kerjäävät osuuksia eväistä melko hillitysti. Kaikesta päätellen yhteiselämä ihmisten ja lintujen välillä on onnistunut hyvin. Ja epäilemättä linnuilta myös suvaitaan enemmän eläinten saarella. Ruokin paria urossorsaa, jotka näpsivät kainostelematta sormille kovilla nokillaan ruokaa hamutessaan. Ilmeisen toimiva strategia. Noin muuten sorsat eivät tällä hetkellä ole suosikkejani luettuani juuri aamulla niiden väkivaltaisesta sukupuolielämästä.

Meriharakan karu pesä aivan kävelyreitin vieressä.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Kesän ensimmäinen hellemekko

Melko lailla yöpaitamainen luomus.
Kuitti kankaasta. Materiaalikustannukset ovat hyvin kohtuulliset.

Etulaskokset.

Takakappale on katkaisu kahtia, koska kangas ei olisi riittänyt muuten.
Rooibos-teetä. Erinomainen hellejuoma höyrysilitysraudan synnyttämässä trooppisessa mikroilmastossa.

Akileijojen aika, ja nähtävästi myös aika ommella kalpea, pellavainen hellemekko. Tästä tuli aika kiva kaikessa väljyydessään. Kangas on hyvin ohutta ja hulmuavaa ja pellavapitoisen tuntuista; suurin osa Eurokankaan palapellavista on valitettavasti jäykkiä ja raskaita, joten mekkokangasta joutuu etsimään. Väri on sinertävän valkoinen. Mekko on leikattu Voguen peruskaavalla melko lailla vapaalla kädellä: eteen on lisätty 12 cm laskoksille ja takakappale katkaistu siitä kohtaa, mistä kangas antoi myöten. Kädentiet ja pääntie on huoliteltu vinokaitaleella. Käytin saumoissa saumuria, vaikka jälki onkin melko epätasaista.

Tästä oli oikeastaan tarkoitus tulla romanttisempi luomus, ehkä kangasröyhelöt hihansuihin ja vähän pitsiä. Loppuvaiheessa ne eivät enää tuntuneet niin hyvältä ajatukselta.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Ruukkuun ja kompostiin


Tällaisia ovat hieman yli yksivuotiaat Opuntia ficus-indican taimet, joita on kasvatettu ilman lisävaloa helsinkiläisen keskuslämmitysasunnon itäikkunalla, melko satunnaisella kastelulla. Koon voi päätellä ruukuissa olevista cocktail-tikuista. Eivät mitään kaunokaisia, mutta omalla tavallaan kiintoisia eliöitä. Luonnossa opuntiat ovat aggressiivisia rikkaruohoja, eivätkä ne näytä vaativan kovin paljon ruukkukasveinakaan. Tilanahtauden vuoksi heikoin lenkki (kiemurainen yksilö keskellä) sai nyt lähteä kompostointimatkalla, jäljelle jäi kaksi.


Ihmeellistä on tuo uusi taimi, joka näkyy yhden opuntian juurella. Tuo siemen on siis muhinut mullassa yli vuoden ja kuivunut pienessä, lasittamattomassa saviruukussa lukuisia kertoja läpikotaisin. Ja nyt se on itänyt. (Ja peräti kahteen kertaa, näissä näkyy olevan yleisesti tupla-alkioita.) Olen yleensä olettanut, että jo puolen vuoden jälkeen itämättömät siemenet voi kirjoittaa ulos toivottomina tapauksian, vaikka muuta väitetäänkin. Ja kuvitellut, että itämisalustan tasainen kosteus on välttämätöntä. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen nähnyt näin hitaan itämisen.


Siemenet liotushoidossa.

Ja uutta idätettävää. Unelman (Asparagus plumosus) siemenet tulivat Kiinasta asti. Tämä oli helpoin ja halvin vaihtoehto, kuten nykyään usein on. Posti Kiinasta kulkee yleensä jo parissa viikossa. Kiinalaisten kauppiaiden omintakeiset sähköpostiviestit ja kummalliset kaupanpäälliset tuovat kaupankäyntiin oman viehätyksensä. Näiden siementen mukana tuli bonuspaketti siemeniä. Paketin päällä on yksi sana, "saffron". Mutta ei kai kukaan kasvata krookusta siemenestä? Viljelyohjeet unelmapaketissa ovat vähintäänkin kiinnostavat ja päiväyskin on mennyt umpeen. Siemenet näyttävät oikeilta, kuin pieniltä mustapippureilta. Tätä perinteistä, parsansukuista huonekasvia näkee edelleen kukkakaupoissa, mutta harvakseltaan. Muistan kasvattaneeni unelmaa siemenestä 90-luvulla, kaiketikin onnistuneesti, joskaan en muista, että kasveista olisi koskaan tullut kovin suuria. Silloin siemeniä sai Lasipalatsissa toimineesta Siemen Oy:n myymälästä.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Akileijoja







Ne ovat täällä taas, joten edellisistä akileijoista on kaiketikin jo vuosi! Samat värit toistuvat, mutta jotain uuttakin näyttää olevan joukossa. Akileijat ovat monivuotisia, mutta lisääntyvät spontaanisti myös siemenestä. Eri lajikkeet risteytyvät vapaasti keskenään, joten kaikki värit ja muodot ovat mahdollisia. Kannukselliset mallit olivat suosikkejani lapsena, niiden terälehdet toivat mieleen sateenvarjon tai jäätelötötterön. Ja violetti-valkoinen jaloakileija, koska se oli lempiväriäni. Nyt pidän oikeastaan eniten noista klematista muistuttavista kukista ja ylipäätään lehtoakileijojen vaatimattomuudesta ja kiitollisuudesta.


Lähiojan sammakot ovat vielä varhaisvaiheessa. Silmä on kuitenkin kehittynyt jo hyvin. Kuva on viikon takaa. Alun tiivis toukkasoppa harvenee harvenemistaan.


Räkättirastaat poistuivat pesästä 11. päivänä siitä, kun aloitin pesän seuraamisen. Ensimmäiset neljä lähtivät aamulla. Viimeinen poikanen palasi oksalta vielä pesään nököttämään loppupäiväksi ja poistui vasta illansuussa.

Kissat saivat uutta katseltavaa, kun tervapääskyt aloittivat pesinnän räystäällä. Parvekkeen reunalle tipahtelee sammalta.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Kehitystä kaktusruukussa


Talvella 2012 kylvetty opuntia on kasvattanut tänä keväänä verson, jota voi jo luonnehtia opuntiamaiseksi. Jokseenkin lättänä, mutta edelleen pitkänomainen. Tämä on kehittynyt ensimmäisen vuoden käärmemäisen pätkän jatkoksi. Piikit ovat opuntialle tyypilliseen tapaan pirullisia, tarttuvat ihoon kevyestä kosketuksesta ja vaativat tarkkaa nyppimistä irrotakseen.


Pääsiäisen aikaan kylvetyistä raejuustokaktuksista osa on kuollut, joko liialliseen tai liian niukkaan kasteluun. Jäljelle jääneistäkin moni on surkean näköinen. Tuo punapiikkinen kaktuslapsi on suosikkini. Hyvin terhakka ja tehokkaan oloinen, varhaiskypsä tapaus. Voisiko se olla jokin Ferocactus?

Stockan hulluilla päivillä oli tänä keväänä sitruunapuita, sopuisaan hintaan (alle 20 euroa). Ostin kaksi. (Toisen mullassa oli matoja ja äitini löysi omasta saman erän puustaan toukkia.) Sitruunoita on Suomessa harvoin tarjolla, mikä ei sinänsä ihmetytä: Ne ovat huomattavasti vaikeampia kasvatettavia huoneoloissa kuin tavallisimmin kaupattava calamondin. Kesä parvekkeella sujuu todennäköisesti ongelmitta, mutta syksyn tullen noille tapaa käydä huonosti. Mutta aina kannattaa yrittää! Sitruunankukan tuoksu on pehmeämpi ja miellyttävämpi kuin mandariinityyppisten lajien. Ja hedelmillä on luultavasti enemmän käyttöä, sikäli kuin ne kehittyvät kunnolla.

Räkätinpoikaset ikkunan alla räpyttelevät jo villisti siipiään. Eivät varmaan viivy pesässä enää montaa päivää.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Yhteinen harrastus


Meillä on Mytyn kanssa yhteinen kevätharrastus, lintujen vahtaaminen parvekkeella. Minä seuraan kiikarin kanssa räkätin pesää. Pokkarikuvassa pesä erottuu juuri ja juuri (siellä on viisi kaljunpuoleista poikasta läjässä), mutta kiikarilla näkee yksityiskohtaisesti, miten valtavat lierot katoavat keltaisiin kitoihin. Viereisessä puussa pesii kirjosieppo pöntössä. 

(Viikin luonnonsuojelualueen reunalla on muuten parhaillaan nähtävissä melkoinen eläinmaailman käsityötaidonnäyte, pussitiaisen pesä. Erinomaisia kuvia löytyy Googlella.)


Mytty seuraa vähintään yhtä intensiivisesti, tosin paljain silmin, varpusten pesintää räystäällä. Pieni kierosilmäisyys ei haittaa harrastusta. Mytyn vasemman silmän sarveiskalvolta on operoitu kuolio, mutta arpi ei näy kuvassa.


Käsityörintamalla on hiljaista. Virkkaan pahimpaan tekemisentarpeeseen pitsinpätkää ilman jatkosijoitussuunnitelmia. Lanka on puuvillaa, nro 80, koukku numeroa 14. Vastaa kaiketi kokoa 0.60. Pitsi on siroa, mutta tuntuu karkeatekoiselta, koska yleensä käytän pienempää koukkua ja ohuempaa lankaa.


Vielä kirsikkapuu Lontoosta. Nyt ensimmäiset kirsikat kukkivat jo Helsingissäkin! Tuometkin aloittelevat juuri.


Ja vapun jämiä kamerasta. Kotitekoista tippaleipää. Ei hassumpaa. Tämä on tehty ilman muottia. Ilmeisesti muotin avulla saa korkeampia kekoja pysymään rasvan alla.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Kevään keskeltä

Kyhmyjoutsen hautoo Kensingtonin puistossa. Pesä on vain parin metrin päässä vellovista turistivirroista.

Kensingtonin palatsin puutarhaa. Istutuksia ympäröivä vehreä tunneli on vasta hiirenkorvilla, mutta tulppaanit kukkivat täyttä päätä.

Koko kaupunki on täynnä kirsikankukkia. Notting Hill.

Plataanit eivät vielä ole lehdessä.

Riikinkukollakin on kevättä rinnassa ja se kuuluu kauas. Holland Park.

Columbia Roadin kukkamarkkinoita. Sama kukkameri jatkuu korttelikaupalla.

Pari kuvaa viikonloppumatkalta Lontooseen. Kameliat, magnoliat ja kirsikkapuut olivat parhaimmillaan, syreenit vasta tulossa kukkaan. Tilanne vastaa paljolti Etelä-Suomen touko-kesäkuun vaihdetta, joskin lajirunsaus on luonnollisesti toista luokkaa. Lontoon kevään laululinnut ovat suurelta osin samoja lajeja kuin Suomessa, mutta ne laulavat suurkaupungissa selvästi kovemmalla äänellä kuin Helsingissä.

Matkalla mukana ollut sukkaneule ei edennyt silmukkaakaan. Sesonki näyttää olevan tältä erää ohi. Kankaat ja virkkuulangat houkuttelevat enemmän.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Vielä yksi vyötärö



Raitapaitakankaasta tuli vielä yhdet pyjamashortsit. Tämä on kokeiluistani muodikkain malli, matalavyötäröinen ja alalinjasta suora. Näitä on nyt kaupoissa pilvin pimein. Suosittu yksityiskohta näyttää olevan poimuteltu röyhelö lahkeensuussa. Kokeilin poimutelmaa neulostyllistä, mutta liika on liikaa. Olkoon.

Vyötärö on tässäkin mallissa käännetty sisään, ilman erillistä kaitaletta. Nauhakujaan mennään käsin ommelluista napinlävistä. En osaa ommella napinläpiä enkä jaksanut selvittää, miten se tapahtuu. Pistot ovat hyvin mahdollisesti nurin päin. Miten vain, paremmalta tämäkin näyttää kuin muovisen kankea peruskonenapinläpi.

Nauha on 10 mm:n satiininauhaa. Housut on leikattu vanhalla Burdan bokserinkaavalla, pidentämällä kappaleita molemmista päistä. (Saksalaisissa kaavoissa on muuten huomattavasti enemmän tilaa takapuolelle kuin amerikkalaisissa.) Sivusaumoja ei ole, mikä on plussaa yövaatteessa. (Ja saumaneurootikolle muutenkin.) Huolittelin saumat tällä kertaa koneella, edelleen työntämällä risareunat vastakkain sisään.


Tämän pääsiäisen narsissit olivat ruukussa. En pidä erityisemmin keltaisista narsisseista. (Britanniassa joku on kuulemma aloittanut kansanliikkeen näitä räikeitä maalaismaiseman pilaajia vastaan; tienvarsien narsissit lisääntyvät sielläkin holtittomasti.) Kaksiväristen kukkien etsimiseksi joutuu näkemään vähän vaivaa. Tajusin liian myöhään ihanasti tuoksuvan perunanarsissin mahdollisuudet. Ehkä ensi vuonna. Ns. valkoiset kukat tuntuvat kuuluvan tähän vuodenaikaan; kesällä niiden tuoksu on liian raskas.



Istutin pari kuukautta vesilasissa odottaneen Oxaliksen pistokkaan multaan. Oxalis-lajeja lisätään usein juurakoista tai mukuloista, mutta nämä rikkaruohot lähtevät hyvin kasvuun myös pistokkaasta, kunhan lehti on nypätty niin alhaalta, että mukana on hieman maanalaista osaa. Uudet versot alkavat kehittyä jopa vesilasissa.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Kieltoja ja kehotuksia

Ei edes kissoja.

Hiilihydraattien puolesta. Japanilaisesta riisipaketista.










Pähkinä purtavaksi lääkärille. Teepaketista.
Ennenaikaisen pulahduksen vaara.


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Kivuliasta käsityötä

 
Pääsiäiseen sopivasti hyvin askeettista ompelua. Nämä shortsimittaiset pyjamahousut on ommeltu pelkällä suoralla ompeleella, ilman siksakia, saumuria tai napinläpiä. Kuminauhan, tuon nykyajan humputuksen, sijasta vyötäröllä on yksinkertainen puuvillanauha kujassa.


Eikä siinä vielä kaikki. Housujen saumat on huoliteltu kivuliaasti käsin, eräänlaisena jälkikäteisenä edestakaissaumana. Onneksi housut ovat vain polvimittaiset. Teräväkään silmäneula ei mene helposti näin tiheäsidoksisen kankaan läpi, joten tässä puuhassa saa sormenpäät verille. Saumat on sentään ommeltu koneella.

Vyötärön nauhakuja on helpoin mahdollinen. Etusaumasta on jätetty pätkä auki ylhäältä ja nauhakuja on muodostettu kääntämällä housujen yläreuna sisään.  Tässä ratkaisussa ei tarvita elastista materiaalia, nappeja tai mitään muutakaan teknologiaa. Tosiaskeetti ompelisi nauhan housukankaasta tai ehkä neuloisi sen ontelonyörinä jostakin puuvillapitoisesta jämälangasta. Minä käytin Tiimarin myymää Aiwinan halpiskanttinauhaa.

Halkion ei tarvitse olla yhtä pitkä kuin kuvassa, mutta pieni vatsanpaljastelu tuskin haittaa kotioloissa. Ompelin optimistisesti hieman pienen koon, joten halkion alareuna joutuu käytössä koville. Epäilen, että väljissäkin housuissa kohta on kriittinen. Kannattaa uhrata ajatus asialle jo ompeluvaiheessa.

Kangas on samaa palapuuvillaa kuin edelläkin. Kaava on Vogue 8219, vuodelta 1985. Vaatekappaleen nimi kaavapaketissa on culotte liner, mikä kuulostaa melkoisen viktoriaaniselta. Jonkinlainen housuhameen alushame kaiketikin kyseessä, housuhameethan olivat huippumuotia noihin aikoihin.


Raejuustokaktustarhassa alkaa olla ahdasta. (Ja homeista.) En olisi uskonut näin kovaan itämisprosenttiin, ja kylvöstä on aikaa vain reilu viikko! En uskalla yrittää erotella taimia, selvittäkööt välinsä itse. Seuraavalla kerralla kylvän harvempaan. Toivottavasti nuo punaisena syntyneetkin kehittävät lehtivihreää, meillä ei ole varttamispalveluja tarjolla.

torstai 28. maaliskuuta 2013

Pääsiäispuistatus


En millään muotoa keräile kiiltokuvia, mutta tämän (erään arvion mukaan satavuotiaan) yksilön olen hankkinut kiinnostuksesta ja harrastuksesta kärsimyskukkia kohtaan

Kiiltokuva esittää pääsiäisen mysteeriä. Kärsimyskukat tulivat jo puoli vuosituhatta sitten (ne ns. löydettiin silloin, Etelä-Amerikasta) symboloimaan Kristuksen kärsimystä ja kuolemaa. Kukassa nähtiin piikkikruunu, nauloja ja vasaroita ja muuta asiaankuuluvaa tarpeistoa.

Tässä nämä sovituskuoleman eksoottiset kukat puskevat elinvoimaisina esiin rististä, joka näyttää samalla esittävän avautuvaa ruumisarkkua: Kuoleman valta murtuu ja arkkuihin suljetut heräävät elämään.

Minussa kuva aiheuttaa puistatuksia. Mikä kiiltokuva tällainen makaaberin sievistelevä ylösnousemusopin allegoria ylipäätään on? Mitä tällä on tarkoitus tehdä?

Ehkä näitä jaettiin pyhäkoululapsille. Tällaisella voi epäilemättä kuitata kiusallisen kristillisen kasvatusvelvollisuuden ylösnousemusopin osalta menemättä epämieluisiin yksityiskohtiin. Asenteet kuolemaa kohtaan olivat mutkattomampia sata vuotta sitten; ehkä muutama ruumisarkkukuva oli de rigueur jokaisen ajanmukaisen tytön kiiltokuvakansiossa. Vainajakin on hienotunteisesti muutettu herttaiseksi kukkaseksi. Ja onhan tässä tiettyä nokkeluutta. Kasvitieteelliseltä kannalta tarkasteltuna toteutus ei ole kovin uskottava. Kasvin lehdet ja kasvutapa tuovat mieleen pikemminkin ruusun.


tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kaktus!



Kyllä, se on kaktus. Pieni hattivatti on ilmestynyt lauantain kylvökseen. Poks vain ja nuppineulan nupin kokoinen kummajainen on siinä. 


Kuten sanottu, en pidä kaktuksista, mutta niiden kasvattamisessa (tai tarkemmin sanottuna varhaiskasvatuksessa) on jotakin kiehtovaa. Ne ovat niin kertakaikkisen outoja tapauksia.



Ompelin pyjamashortsit kevään kunniaksi. Kaikki on nykyään murheellisen suurta kokoa, mutta tämä perinteinen, French knickers -tyylinen malli on erityisen säkkimäinen. Kaava on vintage-Vogueta, kangas Eurokankaan hentoraitaista palapaitakangasta, todennäköisesti puhdasta puuvillaa. Olin helman ja vyötärön huolittelun kanssa poikkeuksellisen huoleton, koska kangas on leikattu vinoon ja lisäksi erittäin tiivistä sidosta. Jännittävää nähdä miten pesussa käy. 


Lähikuvassa näkyy huolettomuuden tarkempi muoto: Yläreuna on jätetty huolittelematta kuminauhan alle. Kiinnitin kuminauhan suunnilleen siihen painetun siksakin mukaisesti suoralla ompeleella. Tällainen suurpiirteisyys ei ole niin sanoakseni ihan mun juttu, mutta katsotaan miltä ratkaisu tuntuu käytössä.