perjantai 18. tammikuuta 2013

Valoa heiluvassa häkissä



Sain melankolisen vetoomuksen sähköyhtiöltäni: Voisitko ostaa meiltä vähemmän sähköä ja valaista sen sijaan kotiasi vaikka kynttilöillä?


Kokeilin heti. Bamburimoista muodostuva kynttilähäkki luo hypnoottista tunnelmaa valon väikkyessä huoneessa, mutta aiheuttaa päänsärkyä. Sitrushedelmäsesonki on myös täällä. Onneksi kauppias ei ehdottele, että söisin greippien ja mandariinien sijasta mieluummin esimerkiksi nahistuneita omenoita.


torstai 17. tammikuuta 2013

Gudrun tulee Helsinkiin



Ilahduttava uutinen tavoitti minut vasta nyt, vaikka asia on ollut julkinen jo viime syksystä – Gudrun Sjödén avaa helmikuussa liikkeen Helsingin keskustaan!

Ruotsalainen pitkän linjan vaatesuunnittelija on niitä harvoja tekijöitä, joiden voi parhaimmillaan väittää tuottavan aidosti ajatonta muotia – niin paljon Gudrun ammentaa vuosisataisten kansanvaatteiden yksinkertaisen suoralinjaisista leikkauksista ja folklore-tyylisistä koristeaiheista. Vaikutteita on yhdistelty huolettomasti: mallistoissa nähdään kirjonta-aiheita Skandinaviasta, intialaisia kurthia, kiinalaisia perinnevaatteita, afrikkalaisia painokuoseja ja modernin selkeälinjaisia perusvaatteita. Gudrun käyttää paljon neulosmateriaaleja (trikoita, trikoosamettia, kirjo- ja pintaneuletta), mutta lähimmäksi ajattomia perinnevaatteita hän yltää kudotuista materiaaleista valmistetuilla mekoilla, paidoilla, tunikoilla ja takeilla, joiden yksi vakiotunnuksia on kainalokiila, vinoneliö, jolla saadaan istuvuutta ja käyttömukavuutta suoralinjaiseen leikkaukseen. Mallistoihin mahtuu aina myös trendikkäämpiä elementtejä, viime vuosina esimerkiksi leggingsejä ja pussimaisia pallohameita. Yksi vakiovaatteista on väljä tasaraitainen trikoopaita.

Materiaalit ovat luonnonkuituja, puuvillaa, villaa, silkkiä ja pellavaa, sekä muuntokuitu viskoosia. Kenkiä ja asusteita on tarjolla myös nahkaisina. Värit ovat voimakkaita ja räväköitä ja usein irrallaan muun muotimaailman virtauksista. Kasviaiheita ja geometrisia kuvioita käsittävät painokuosit muuntelevat vuodesta toiseen, mutta pysyvät tunnistettavina. Esimerkiksi Gudrunin sadetakkien bongaaminen Helsingin katukuvasta onnistuu helposti.

Gudrun on toiminut postimyyntifirmana ehkä poikkeuksellisenkin hyvin sikäli, että vaatteet ovat väljiä, usein suorastaan muodottomia, jolloin sopivan vaatteen löytäminen sovittamatta on käynyt melko vaivatta. Mutta on tietysti mukavampi päästä näkemään vaate omin silmin kolmiulotteisessa todellisuudessa ennen hankintapäätöstä.

Sympatiaa Gudrun kerää myös kuvastoillaan. Suurin osa käytetyistä malleista on toki nuoria, pitkiä, hoikkia ja kauniita, mutta joukossa nähdään myös ns. tavallisia ihmisiä sekä esimerkiksi huomattavan iäkkäitä malleja; pieni, pyöreä ja valkotukkainen suunnittelija esiintyy usein itsekin omien vaatteidensa mallina.

Olen käyttänyt Gudrunin vaatteita paljon työvaatteina. Ne ovat mukavia ja helppoja ja kivan epäsovinnaisia, mutta sen verran laadukkaita ja huoliteltuja, ettei tarvitse tuntea itseään liian boheemiksi. Lisäplussana mainittakoon, että näillä hitaasti vanhenevilla vaatteilla on myös jälleenmyyntiarvoa – ne menevät käytettynäkin hyvin kaupaksi esimerkiksi huuto.netin kautta, ja myös esimerkiksi Britannian Ebayssa Gudrunin vaatteita liikkuu jatkuvasti.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Mustikkapiirakkapalmikoita


Vihdoinkin valmista!

Peilin kautta kuvaamista.

Lähikuvassa näkyy langan oikuttelu.

Näistä palmikkovartisista polvisukista tulee mieleen vanhanajan pullataikinasta tehty mustikkapiirakka, jossa osa taikinasta punotaan muhkeaksi ristikoksi täytteen päälle. Langan lilaan vivahtava vaaleanpunainen tuo mieleen mustikkaisen pirtelön tai jäätelöannoksen.

Sukkia on neulottu hartaudella useamman vuoden ajan, vaikka malli ei ole mitenkään mahdottoman työläs. Uuden vuoden kunniaksi päätin vapauttaa itseni tästä ikuisuusprojektista. Lankana on Marks & Kattensin babyalpakan ja silkin sekoitus (Alpaca Silk, 70/30), joten käyttöön näistä ei taida juuri olla. Ehkäpä tieto siitä, että sukat päätyvät todennäköisesti suojapussissa kaapin perälle, on hidastanut valmistumista.

Lanka on työlästä neulottavaa, liukasta, hajoavaa ja venyvää. Lopputulos on kuitenkin kelvollisen siisti, sileässä neuleessa suorastaan erinomainen. En yleensä osta näin kalliita lankoja, etenkin kun samantyyppisiä lankoja saa edullisemminkin (esim. Dropsilta), mutta tässä värissä oli jotakin vastustamatonta. Lankaa myy ainakin Nordia.

Ohje on Dropsilta, suunniteltu Alpaca-langalle. Puikkoina numeron 2,5 bambusukkapuikot. Tiukan käsialani vuoksi käytin suurimman koon silmukkamääriä yhdistettynä keskikoon pituusmittoihin saadakseni suunnilleen koon 39 sukat. Sukat istuvat jalassa kuin hansikas, tosin napakkuudesta ei näin pehmeän ja velton langan kohdalla voi puhua. Langanmenekki oli vaa'an mukaan 98 grammaa, mutta jouduin aloittamaan harmillisesti kolmannen kerän. No, ainahan tuosta loppukerästä voi neuloa vaikka ranteenlämmittimet tai lyhyet sormikkaat, jos lanka alkaa taas jossain vaiheessa houkutella.

Malli on kaunis, huolella suunniteltu ja toimii varmasti käytössä oikeasta sukkalangasta toteutettuna, esimerkiksi Fabelista, jonka värikarttaan on ilmestynyt kiintoisia spray print- ja mouline-sävyjä. En ole tosin vielä keksinyt, mistä niitä voi ostaa. Myös long print -sarja näyttää raikkaalta, kun taas nuo vanhemmat värit alkavat tuntua melko tunkkaisilta. Mahtavatko riemunkirjavat, levottomasti parin kerroksen välein raidoittuvat sukkalangat olla se ykkösinhokki, josta 2000-luvun alun käsityömuoti myöhemmin muistetaan?

torstai 10. tammikuuta 2013

Kylvöpuuhia

Sisätiloissa kevätkylvöt alkavat usein jo tammikuussa:


Multaan on tässä menossa sukaattisitruunan (Citrus medica) siemeniä. Olen vuosikausia ihaillut Kaisaniemen kasvihuoneissa kasvavaa ja hedelmöivää pientä sitkeää sukaattipuuta. Olen myös siinä käsityksessä, että sukaatti oli ensimmäinen sitruspuu, jota Euroopassa alettiin viljellä ja käyttää ravinnoksi. Sitrushedelmät eivät ole kovin kiitollisia siemenestä kasvatettavia, ja huonekasveina menestyvät muutenkin lähinnä tarkoitukseen jalostetut lajikkeet, mutta ainahan kannattaa yrittää.

Siemenet tulivat Jerusalemista ja ovat kosher. Minulle asialla ei ole sinänsä merkitystä, mutta juutalaisille sukaattisitruuna eli Etrog on tärkeä kasvi. Jotkut jopa uskovat, että suomenkin sana "sukaatti" tulisi lehtimajajuhlaa tarkoittavasta heprean sanasta sukkot, joskaan kovin todennäköinen tämä etymologia ei taida olla. Joka tapauksessa sukaattisitruunaa tarvitaan, myrtin, taatelipalmun ja pajun ohella, tämän vuotuisen perinnejuhlan aikana, jolloin mahdollisuuksien mukaan majoitutaan puutarhaan rakennettuun majaan. Citrus medica on vanhimpia, lähellä luonnonlajeja olevia sitruskasveja, ja juutalaiset ovat tutkineet ahkerasti sukaatin geeniperimää löytääkseen lajikkeet, jotka ovat lähimpänä pyhällä maalla muinoin kasvaneita puita. Yleisesti ottaen sitrushedelmien kantamuodot ovat risteytyneet niin villisti vuosisatojen aikana, ettei koskaan voi tietää etukäteen, mitä siemenestä tulee. Sukaatti saattaa olla tässä suhteessa poikkeus, ja ainakin haluan uskoa, että kosher-sukaatti olisi sen verran vakaata kantaa, että siemenestä todella varttuu sukaatti eikä esimerkiksi mandariinia. Siementen myyjän mukaan rituaalikäyttöön tarkoitettua sukaattia ei saa varttaa, mutta pistokaslisäykseen ei tuoteselosteessa ole otettu kantaa. 

Viikko sitten kylvin toista ikivanhaa kulttuurikasvia, oliivia, vaikka olenkin melko lailla alistunut siihen, etteivät nämä kivikovat puikulat koskaan idä kotioloissa. Mutta toiveikkaan odottavat, kelmutetut kylvöruukut ikkunalla tuovat ainakin kevään tuntua!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Nostalgiaa

Teellä avaruuskameli Woogien eli Untamon kanssa.

Uuden vuoden alussa on tapana katsoa paitsi eteenpäin, myös taaksepäin. Huomasin ilokseni, että vanhan kunnon Tohtori Sykerön (Dr. Snuggles) kaikki jaksot löytyvät Youtubesta, vieläpä varsin hyvälaatuisina. Toki vain alkukielellä englanniksi, mutta Peter Ustinovin hajamielisen hyväntahtoista, kosmisissa katastrofeissakin tyynenä pysyvää kertojanääntä on ilo kuunnella. Siinä tuntuu kiteytyvän koko sarjan henki. Suomeksikin näyttää löytyvän ainakin suurin osa jaksoista. Jaksoja tehtiin vain kolmetoista.

En muistanut lapsuudesta tutusta sarjasta kuin satunnaisia yksityiskohtia, mutta tässä on jotakin ehdottoman lumoavaa. Monet ovat huomauttaneet, että sarjan värimaailma, hahmot ja unenomaiset tapahtumakulut vaikuttavat vahvasti psykedeelisiltä. Onkin epäilty, ainakin yksityisesti, että sarjan luojat ovat saaneet ideansa huumeiden vaikutuksen alaisena. Oli miten oli, puhuvat esineet, inhimilliset eläimet ja kaiken yllä lepäävä 70-lukua henkivä raukea optimismi vetoavat sekä lapsiin että aikuisiin. Sykerön maailma on mielikuvituksellisuudessaan ajaton, ja vanhanaikaisen kömpelö animaatiotyyli ajalta ennen tietokoneita on yksinomaan virkistävä.

Minun sukupolveni nostalgia kohdistuu usein juuri televisio-ohjelmiin, lastenkirjoihin, sisustusesineisiin tai tekstiilien kuoseihin, mutta ehkä kaikkein voimakkaimmin ruokaan: Jokin tietty suklaapatukka tai jäätelö, jonka valmistus loppui ehkä jo 20 tai 30 vuotta sitten, tuntuu yhä tuskallisen elävänä ja koskaan uusiutumattomana kokemuksena makunystyröissä. Ruokakauppojen valikoima oli kovin paljon nykyistä pienempi noihin aikoihin, kun ikuinen kaipauksemme Midi-puikkoihin tai siihen aivan tietynlaiseen riisisuklaaseen syntyi. Millaisia mahtavat olla nyt globaalien makujen yltäkylläisyyden keskellä varttuvien lasten nostalgian kohteet 20 vuoden kuluttua?