Eivät ehkä vedä vertoja Japanin kirsikankukille (ne ovat kuulemma parhaimmillaan juuri nyt), mutta konkreettinen kevään merkki yhtä kaikki. Ja näitähän ei sitten saa katkoa ilman maanomistajan lupaa.
....
Lisäksi pari Hyvin pienen budjetin ostosta:
Tähtileikkuri. Tiimari, hinta 1,05 euroa.
Tällä taskukokoisella tähtitehtaalla voi valmistaa kimaltelevia kultatähtiä liimailtavaksi kirjekuoriin, kortteihin, lahjapaketteihin, joulumakeisten kääreisiin tai koululaisten koepapereihin. Kuvassa materiaalina on käytetty Lidlin prosenttisuklaan käärepaperia, joka on tässä taloudessa ehtymätön luonnonvara.
En ole perehtynyt kultatähtien kulttuurihistoriaan tarkemmin, mutta kaikesta päätellen ne ovat kiehtoneet lapsia suunnattomasti aikoina ennen glitterin ja kullankiiltoisen rihkaman arkipäiväistymistä. P.L. Traversin kirjassa Maija Poppasen suojatit käyvät salaperäisessä leipomossa ostamassa piparkakkuja, jotka on koristeltu kultapaperitähdillä. Tähdet tuntuvat olevan tärkeämpiä kuin itse piparkakut. Ne talletetaan visusti yöpöydän laatikkoon, mutta ne katoavat yön aikana. Ja sitten lapset näkevät ikkunasta, miten Poppanen ja hänen eriskummalliset ystävänsä kiinnittävät tähtiä yötaivaalle valtavalla liimapensselillä...
Kultatähdillä on perinteisesti palkittu lapsia hyvistä koulusuorituksista. Tenavat-sarjakuvan 70-luvun episodissa Piparminttu-Pipsa selvittää valepuvussa opettajan kultatähtilaatikon salaperäistä katoamista. Koulussa kroonisesti epäonnistuvalle Pipsalle kultatähdet ovat suuri haikeuden kohde, minkä vuoksi hän joutuu katoamisen myötä epäilyksenalaiseksi. Kadonneet tähdet löytyvät kuitenkin roskakorista, jonne laatikko on vahingossa joutunut. Episodista selviää, että kultatähdet kiinnitettiin paperiin nuolemalla. Suklaafoliotähdet täytyy kiinnittää proosallisesti liimapuikolla.
Ruotsalaisvalmisteinen greippiveitsi, mahdollisesti 70-lukua. Kierrätyskeskus, hinta 30 senttiä.
Greippiveitsi ei ehkä ole esine, jonka ottaisi mukaan autiolle saarelle, mutta se puolustaa hyvinkin paikkaansa keittiönlaatikossa. Kaareva terä irrottaa greipinlohkot siististi. Tavallinen suora hedelmäveitsikin on parempi kuin lusikka, ellei sitten välttämättä halua greippimehun roiskeita silmiinsä. Greippilusikka on kohtalainen kompromissi sille, joka haluaa käyttää vain yhtä työkalua. Lusikan terät ovat luonnollisesti tylsänpuoleiset. Mansikoiden kannanpoistajana greippilusikka on muuten mainio apu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti