lauantai 25. toukokuuta 2013

Kehitystä kaktusruukussa


Talvella 2012 kylvetty opuntia on kasvattanut tänä keväänä verson, jota voi jo luonnehtia opuntiamaiseksi. Jokseenkin lättänä, mutta edelleen pitkänomainen. Tämä on kehittynyt ensimmäisen vuoden käärmemäisen pätkän jatkoksi. Piikit ovat opuntialle tyypilliseen tapaan pirullisia, tarttuvat ihoon kevyestä kosketuksesta ja vaativat tarkkaa nyppimistä irrotakseen.


Pääsiäisen aikaan kylvetyistä raejuustokaktuksista osa on kuollut, joko liialliseen tai liian niukkaan kasteluun. Jäljelle jääneistäkin moni on surkean näköinen. Tuo punapiikkinen kaktuslapsi on suosikkini. Hyvin terhakka ja tehokkaan oloinen, varhaiskypsä tapaus. Voisiko se olla jokin Ferocactus?

Stockan hulluilla päivillä oli tänä keväänä sitruunapuita, sopuisaan hintaan (alle 20 euroa). Ostin kaksi. (Toisen mullassa oli matoja ja äitini löysi omasta saman erän puustaan toukkia.) Sitruunoita on Suomessa harvoin tarjolla, mikä ei sinänsä ihmetytä: Ne ovat huomattavasti vaikeampia kasvatettavia huoneoloissa kuin tavallisimmin kaupattava calamondin. Kesä parvekkeella sujuu todennäköisesti ongelmitta, mutta syksyn tullen noille tapaa käydä huonosti. Mutta aina kannattaa yrittää! Sitruunankukan tuoksu on pehmeämpi ja miellyttävämpi kuin mandariinityyppisten lajien. Ja hedelmillä on luultavasti enemmän käyttöä, sikäli kuin ne kehittyvät kunnolla.

Räkätinpoikaset ikkunan alla räpyttelevät jo villisti siipiään. Eivät varmaan viivy pesässä enää montaa päivää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti