tiistai 23. kesäkuuta 2015

Hamstraus


Neljä tokkaa helmilankaa numero 5 (siis järjettömän paksua helmilankaa). Koska se oli tarjouksessa.

Käsityötarvikkeiden hamstraamisen täytyy liittyä siihen, että käsityötarvike on potentiaa. Niin kuin raha, joka on puhtainta potentiaa mitä on. Käsityötarvikkeissa asia ei ole yhtä suoraviivainen. Käsityö tehdään itse, omin käsin, omalla vaivalla ja ajalla. Kilo käsittelemätöntä lampaanvillaa ei ole erityisen houkuttelevaa potentiaa. En tiedä ketään joka hamstraisi käsittelemätöntä lampaanvillaa. Mutta ei myöskään valmiiksi pureskeltu käsityöpaketti, kirjontasetti jossa on valmiiksi painettu pohja ja kasa valmiiksi pätkittyjä lankoja, houkuttele hamstraamaan. (Kuka niitä yleensä ostaa?) Hamstrattavan potentian täytyy olla kylliksi jäsentynyttä, mutta tarjota silti illuusio rajattomista mahdollisuuksista.

Minulla on potentiaa kaapit täynnä.

Nora Barlow -muoto, violetilla värillä.

Akileijat kukkivat taas. Kauneimmat jäävät aina ronskien maalaisserkkujen varjoon. Mutta joka vuosi penkistä nousee jotain uutta.

Vuoden ja kahden kuukauden ikäinen lapsi muistuttaa ajoittain hämmästyttävästi koiraa. Kun sille sanoo, että lähdetään mummolaan, se tuo kenkäparin. Tosin yleensä väärät kengät.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Paradigman vaihdos


TiiQ:n Hovineidot olivat siksi houkutteleva malli, että päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni sukan neulomista pyöröpuikolla. Ohje kun on kirjoitettu pyöröllä neulottavaksi. Hyvin sujui ja sain vihdoin kaipaamani valkoiset sukat. Ostin jo vastaisen varalta pienemmän pyörön fingering-vahvuuksille, kyllähän tämä niin paljon mukavampaa on kuin sukkapuikoilla kilistely.

Näissä sukissa käytin Gjestalin 80-senttistä bambupyöröä. Ei ongelmia, laatu oli oikein riittävän hyvä, vaikka tosineulojat taitavatkin suosia muita merkkejä. Lanka on uudistunutta Villeä, jonka valmistus on siirtynyt Lankamaailman omalle merkille. Vahvan tuntuista ja jämäkkää.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Alimittainen Palmyre

Edellisestä pitsihuivista on ikuisuus aikaa. Päätin kokeilla Palmyrea, aloittelijoillekin sopivaksi mainostettua puoliympyrän muotoista huivia, joka muodostuu pääasiassa sileästä neuleesta. Reunassa on näyttävä viuhkamainen pitsi, joka tuo mieleen antiikin koristeaiheet. Tämä lienee huivin nimen taustalla. Juuri nyt nimellä on tietysti surullinen kaiku.

Henkarilla.
Neulomiskokemus oli varsin opettavainen. Valitsin langaksi tarjouksessa olleen Palinon (100% merino), jonka juoksevuus on noin neljänneksen suurempi kuin ohjeessa suositellun langan. Huivi jäi suunnilleen samassa suhteessa alimittaiseksi, eikä tiukka käsialani auttanut asiaa. Venytin huivin äärimmilleen saadakseni siitä käyttökelpoisen edes kaulanlämmittimenä. Vastaavaa väkivaltaa en halua kokeilla toiste. Langanmenekki oli vajaa 150 grammaa, vaikka olin varautunut 300 grammalla.

Lanka kovilla. Yhdestä silmukasta seitsemän.

Ohjeessa luvattiin neulomisen onnistuvan myös pitkillä puikoilla, mutta pitsiosuuden alkaessa puikot olivat niin täynnä, että oli pakko kaivaa esiin pyöröpuikko. Sain lainaan alumiinisen, kömpelön ja tylppäpäisen vanhanaikaisen pyörön, ja lisäyksiä piti välillä kieputella apupuikon avulla. Ennen viimeistä lisäyskerrosta huomasin, että aiemmat lisäykset oli tehty väärin. Ne olisi pitänyt ottaa nurin, minä olin ottanut oikein. Ylimääräisiä langankiertoja piti tiputella sieltä missä symmetriaoletus oli pettänyt. Purkamista en jaksanut edes ajatella, eivätkä virheet häiritse valmiissa huvissa.

Jouduin myös ensimmäistä kertaa elämässäni käyttämään silmukkamerkkejä. En omista sellaisia, joten käytin pieniä silikonisia hiuslenkkejä, joilla niputan sukkapuikot. Ne toimivat erinomaisesti.

Kokonaisuudessaan melko hermostuttava kokemus tällaiselle näpertelijälle, vaikka lopputulos onkin kieltämättä tyylikäs. Liikaa massaa, ehkä.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Sormiharjoitus

Otin tuntumaa helmilankaan. Kirjailin isokokoisen monogrammin pellavapyyhkeeseen. Varsipistoja, solmupistoja ja jotain laakapiston tapaista. En osaa ommella kunnollisia laakapistoja. Lanka on numeroa 8 ja tuntuu hurjan paksulta. Värivalikoima on suppea; käyttämissäni lankakaupoissa on tämän vahvuista helmilankaa vain pariakymmentä väriä. Lankaa valmistetaan toki useammissa väreissä, DMC:llä värejä on parisensataa. Hyvää langassa on upea kiilto, eikä säikeiden kanssa tarvitse säätää. Ja työ etenee nopeasti.



Solmupistot on tehty kahdella kierrolla. Näyttävät silti möhkäleiltä.

Kieloja taas saatavilla, metsissä kautta Etelä-Suomen!